Biografia

A Path To The Sun 2004-2009

Toisinaan albumit vaativat vahvaa kahvia, unettomia öitä ja rutkasti työtunteja. Silloin tekijöitä hemmotellaan. He ovat onnekkaita, sillä toisinaan albumit vaativat, edellä mainittujen tekijöiden lisäksi, loputtomasti hikeä, kyyneliä ja eripuraa. Toisinaan levyt hajoittavat tekijänsä. Kysymys kuuluu: jos lopputulos on puhdasta kultaa, onko kivuliainkaan ponnistelu turhaa?

Kuluttamisen tahti kiihtyy. Kansan kollektiivinen kita ammottaa yhä suurempana. Tiedon sähköinen valtameri tarjoaa kokonaisia uria ja elämäntarinoita pelkällä hiiren kilkkauksella. Kokonaisen eliniän lataaminen kovalevylle kestää käyttöliittymästä riippuen sekunteja tai minuutteja. Tekijöilleen levyt eivät ole pelkkiä kilotavuja ja tapa lääkitä hiljaisuutta pelkäävää korvaparia.

Tekijöilleen musiikki ei ole myöskään teollisuutta, liukuhihna, jonka äärelle istahtaa säännöllisesti. Vaikka johtoporras vaatii kultamunaa jokaiselle kvartaalille, tekijöilleen lauluilla ja albumeilla on henki ja elämä, kullakin oma, ainutlaatuinen ja korvaamaton.

Eikä niin herkän ja hienovaraisen asian äärellä voi hätiköidä tai palvella vain tehokkuuden mekaniikkaa. Eihän?

Purityn kolmas levy venyi aina naurettavuuksiin saakka. Levy ajoi tekijänsä hulluuden ja hermoromahduksen partaalle. Levy pakotti yhtyeen telakoitumaan. Töiden, koulujen, perheiden, toisten yhtyeiden ja toisten albumien lomassa, loppusuoralle hyytyneet laulut vaivasivat periksiantamattomia luonteita.

Keväällä 2008 yhtye kokoontui puolentoista vuoden hiljaisuuden jälkeen ja myönteisen ilmapiirin vallitessa päätti saattaa päätökseen ikuisuusprojektin.

Koitti kesä ja kappaleiden hedelmällinen hienosäätö. Lokakuussa yhtye meni toiveikkain mielin studioon. Vanhimmat kappaleet olivat saaneet alkunsa jo loppuvuonna 2004, mutta silti kokonaisuus pysyi elävänä viimeiseen saakka. Intuitio ja impulsiivisuus selättivät alkuperäissuunnitelman. Luovuutta ei suljettu pois. Levy sai viiden vuoden syvyyden perspektiiviinsä, mutta pysyi tuoreena ja innostavana tekijöilleen.

'A Path To The Sun' on monipuolinen levy. Sen tunnetilat ailahtelevat pehmeästä väkivaltaiseen, lannistuneesta uhmakkaaseen, dramaattisesta maanläheiseen. Onko tämä heviä, rokkia, alternativea, punkkia, emoa? Me kutsumme tätä musiikiksi. Verrattuna edelliseen levyymme, tämä on korostuneen kitaravetoista musiikkia.

'A Path To The Sun' on vilpitön levy. Sen ensisijainen pyrkimys on miellyttää sen äärellä uupuneita, ahdistuneita ja myös toistuvasti ilahtuneita tekijärukkia.

Saksalainen Werner Herzog kuvaa Fitzcarraldo-elokuvassaan henkilöä, joka vastoin kaikkea kohtuutta ja järkeä, päättää hilata höyrylaivan vuoren yli. Elokuva on täydellinen vertauskuva luovalle prosessille. Mahdoton ainoastaan näyttää mahdottomalta ja on mahdotonta ainoastaan siihen hetkeen saakka, kun joku onnistuu siinä ensimmäisen kerran.

Levyjen tekeminen on monella tasolla mielipuolista hommaa. Silti niitä on tehtävä, jotta järjettömään maailmaan syntyisi edes hetkeksi illuusio päämäärästä ja tarkoituksenmukaisuudesta.

Meidän mielestämme tämä levy oli kaiken vaivansa arvoinen. Eikä se jättänyt meille vaihtoehtoja. Se vei ja me vikisimme liekassa.

Yhtye:
Teppo Haapasalo
Sami Hämäläinen
Tuomas Kokko
Heikki Koistinen
Henri Lindström

Teksti: Henri Lindström